Ennen internetin ja verkkoselaimien aikakautta koripallon harrastaminen oli melkoista sokkoleikkiä piirisarjatasolla. Oma vaatimaton (mutta hauska) peliurani osui vuosiin 1973-1989. Pelailin pääkaupunkiseudulla kolmessa eri joukkueessa lähinnä perussarjatasolla. Yleensä treenattiin kauden aikana kerran viikossa. Kesällä pelailtiin Mustikkamaan ulkokentällä. Syksyisin tuli juostua muutama kuntolenkkikin ennen kauden alkua. Pelikenkinä oli, varsinkin vielä 70-luvulla, useimmiten Conversen canvas-tossut, jotka jo muutaman tunnin käytön jälkeen kadottivat pitonsa lähes täysin. Pelihousuja löytyi kahta kokoa, nimittäin S ja XS.
Kaudella 1973-1974 koripallon sarjatasoja oli viisi, mestaruus-, suomen-, maakunta-, perus-, ja aluesarja. Vuonna 1975 tuli 1-divisioona mestiksen ja suomensarjan väliin, ja sen alle vielä kakkosdivari vuonna 1983.
Kauden mittaan alasarjojen pelaajat olivat melkoisen tietämättömiä sarjansa pistetilanteesta. Usein vaan ennen matsia kyseltiin vastapuolen joukkueen pelaajilta, että montako ottelua he olivat jo ehtineet voittaa sillä kaudella yms. Hesari julkaisi kauden mittaan muutaman kerran alasarjojen sarjataulukon, ja keväällä sitten lopputuloksen.
Joukkueen yhdyshenkilön rooli ei ollut mitenkään kadehdittava noina aikoina. Piiriltä tuli tietoa minimaalisesti, ja erotuomareidenkin saaminen otteluihin oli vaivalloisen soittorumban varassa. Alasarjoissa käytettiin (onneksi) vain yhtä erotuomaria ainakin vielä 70-luvun alkupuolella. Jossain vaiheessa siirryttiin sitten kahden erotuomarin käyttöön alemmissakin sarjoissa.
Kauden päätteeksi joku joukkueen ahkera puuhamies saattoi koota jonkinmoisen tilastonkin kunkin pelaajan edesottamuksista - sen verran mitä nyt ottelupöytäkirjoista oli tietoa kaivettavissa.
